Bengtsårin historiaa
Bengtsårin historia alkaa jo jääkaudesta, jolloin saaren luonto muovautui suurten jäämassojen siirtyessä. Vielä kivikaudella meri oli niin korkealla, että Bengtsår näkyi vain pienenä luotona meren pinnan yläpuolella.
Sama luoto näkyy nykyisin Bengtsårin korkeimpana kohtana.
Ensimmäiset vakituiset asukkaat Bengtsårin saarella elivät kalastaen ja hylkeitä pyytäen. Sittemmin maanviljelys ja karjanhoito tuottivat saaren asukkaille elannon, vanhimmat asiakirjat saaren viljelijöistä löytyvät 1500-luvulta. 1900-luvun alkuun mennessä saarelle oli kasvanut usean talon Bengtsårin kylä, jossa viljeltiin maata, hoidettiin karjaa ja kalastettiin – elettiin sopusoinnussa luonnon kanssa.
Poikakodin koulu 1930-luvulla.
Pahatapaisten poikien koulukoti
Vuonna 1908 Bengtsårin maatilat ostettiin Helsingin kaupungille pahatapaisten lasten turvakodin perustamista varten. Alueella toimi ensin kasvatuslaitos, joka myöhemmin muutettiin ruotsinkielisten poikien koulukodiksi. Syrjäiselle saarelle voitiin eristää kaupunkilaispoikia ja totuttaa heidät terveellisiin elämäntapoihin maatalous- ja puutarhatyön avulla. Kovakurisessa koulukodissa oli tilaa 85 nuorelle. Myös henkilökuntaa oli paljon, mm. konemestari, puutarhuri, opettajia ja keittiön väkeä.
Tuon ajan monista rakennuksista on enää jäljellä nykyisinkin käytössä olevat keittiörakennus, navetta ja kentän laidan kellari. Sen seiniltä voi vieläkin lukea niiden poikien puumerkkejä, jotka rangaistukseksi rikkeistään joutuivat eristyksiin kellariin – jotkut useammaksikin päiviksi. Koulukoti toimi siihen saakka, kunnes koko Hankoniemi luovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokra-alueeksi. Poikakoti evakuoitiin maaliskuussa 1940 toimittuaan runsaat 30 vuotta.
Poikakodin poikia 1930-luvulla.
Neuvostoarmeijan tukikohtana
Neuvostoliittolaiset linnoittivat alueen tukikohdaksi, jonka raja-alueita olivat Bengtsår lähialueineen. Saaret varustettiin kestämään suomalaisten mahdollisia hyökkäyksiä: rannat miinoitettiin, niille pingotettiin piikkilanka-aitoja, kaivettiin pitkiä juoksuhautoja ja rakennettiin lukuisia korsuja. Saarella toimi mm. venäläisten leipomo ja radioasema. Tänä päivänäkin näkee juoksuhautoja ja korsukuoppia maastossa ympäri saarta.
Monen romahtaneen korsun vieressä kasvaa edelleenkin mustaviinimarjapensas, sillä marjat olivat siellä asustaneille tärkeä vitamiinilähde. Merenpohjasta on vielä viime aikoinakin löytynyt panoslaatikoita ja jopa aseenosia. Venäläiset luopuivat Hankoniemestä joulukuussa 1941. Sota oli koetellut ankarasti Bengtsårin luontoa sekä rakennuksia. Muutama siirtokarjalaisperhe muutti saareen ja alkoi hiljaiselo. Kaupungin mailla aloitettiin ankarat metsänhoitotyöt sodan runteleman luonnon saattamiseksi kuntoon.
Leiritoiminta alkaa sodan jälkeen
Saaren elämä koki uuden muutoksen, kun alue varattiin virkistyskäyttöön. Leiritoimintaa saarella oli jo kesällä 1945 ja vuonna 1946 leirejä oli jo useampi. Keväällä 1948 tehtiin virallinen esitys leirialueen saamiseksi nuorisotoimistolle ja kesäksi saarelle palkattiin leirialueen valvoja. Valvojan palkka viideltä viikolta oli 10 000 markkaa eli noin 1 670 euroa. Vuonna 1949 saareen hankittiin soutuveneitä, mutta ensimmäinen moottorivene hankittiin vasta vuonna 1968.
Vuonna 1954 kaupunginhallitus päätti lopettaa maatalouden harjoittamisen saaressa. Heinänviljelyn ja laiduntamisen päätyttyä Bengtsårin alkuperäiset niityt alkoivat metsittyä ja kasvaa umpeen. Näitä pelto- ja niittylaikkuja on pelastettu niittytalkoiden avulla. Parina viime kesänä on saaren niittyjä hoitanut myös lammaskatras, josta on ollut iloa myös monelle leiriläiselle.
Parituhatta leiriläistä vuosittain
Saaressa on eletty varsin vaatimatonta ja alkeellista leirielämää aina viime vuosiin saakka. Vaikka saaren sähköistämisestä tehtiin ensimmäisen esitys jo vuonna 1970, jyskytti aggregaatti sähkön saareen vuoteen 1990 asti. Vesijohto valmistui 1985 ja vuonna 1986 alkoi saaressa henkilökunnan mökkien rakentaminen. Siihen saakka oli asuttu päätalon ylä- ja alakerrassa sekä pihalle pystytetyissä teltoissa.
Leirisaaren käyttäjiä ovat edelleenkin pääasiassa nuorisotalot, nuorisojärjestöt, virastot, laitokset sekä urheiluseurat. Kesäkaudella saaren seitsemällä leirialueella noin 2100 nuorta viettää leirielämää. Leirivuorokausia kertyy runsaat 11 000 vuodessa. Moni lapsi on näiden yli 70 vuoden aikana saanut kokea ainutkertaisia elämyksiä ja oppia uusia asioita Bengtsårin leirisaarella.
Bengtsår näköalakalliolta katsottuna 1930-luvulla.