Ympäristökasvatus nuorisotyössä

Kukkamallin eli ”Kukkiksen” on kehittänyt ryhmä nuoriso-ohjaajia. He hahmottelivat ympäristökasvatusta nuorisotyössä kolmiosaisena kokonaisuutena kuin kolmiterälehtisenä kukkana. Nuo kolme tärkeää terälehteä ovat: läheinen suhde luontoon, teot ympäristön puolesta ja oivallukset.

Kukkis tarjoaa ideoita ja tietoa ympäristökasvatuksesta erilaisissa ryhmätoiminnoissa nuorisotaloilla – ja miksi ei muuallakin!.

Helsingin kaupungin Nuorisopalveluilla on paljon toimipaikkoja, joissa nuoret pääsevät harrastamaan, osallistumaan ja järjestämään itseään kiinnostavaa toimintaa. Tämän lisäksi meillä on ympäristöpainoitteisia toimipaikkoja ympäri Helsinkiä.

Ympäristökasvatuksen terälehdet

Tavoitteena kunnioitus luontoa kohtaan

Kukkiksen ideana on toteuttaa ympäristökasvatusta nuorisotyön sisällä. Työssä tähdätään kestävämpään elämäntapaan ja ja samalla nuoren kasvun tukemiseen. Ympäristökasvatuksellisena tavoitteena on globaali luontoa kunnioittava asenne, joka kehittyy henkilökohtaisten ja merkityksellisten luontokokemusten, toiminnan ja tiedostamisen myötä.

Hyvän luontosuhteen lisäksi tarvitaan siis vielä tietoa luonnon prosesseista ja siitä, miten ihminen on niihin kytköksissä. Kun nuorisotyössä toiminnan kautta opitaan keinoja ja löydetään tapoja toimia ympäristön puolesta, voidaan puhua kokonaisvaltaisesta ympäristökasvatuksesta.

Kokonaisvaltainen ympäristökasvatus muodostuu kolmesta osa-alueesta:

  1. Läheisestä suhteesta luontoon
    ”Kun minä olin pieni kävimme aina kesäisin mummon kanssa mustikassa.”
  2. Teoista ympäristön puolesta
    ”Haluan vaikuttaa omiin ja muiden hyvinvointiin…”
  3. Ympäristö-oivalluksista
    ”Jos otan lautaselleni vain sen verran mitä jaksan syödä, en omalta osaltani tuota hukkaa ja heitä turhaan roskiin asioita!”

Mahdollisuutena erilaiset lähestymistavat

Monimuotoinen nuorisotyö haastaa nuorisotyöntekijän kehittämään erilaisia lähestymistapoja. Ympäristökasvatus nuorisotyössä on pitkälti toiminnan, kokemusten ja pohdinnan mahdollistamista nuorille. Nuorisotyöntekijän tehtävä ei ole opettaa nuorille ympäristöystävällistä elämäntapaa, vaan ennemminkin aktiivisesti tuoda tarjoumia nuorten toimintaan. Se on myös herkkyyttä kuulla nuorten tarpeita ja ajatuksia, sekä rohkeutta lähteä yhdessä nuorten kanssa paneutumaan ympäristöasioihin. Ympäristötoiminta voi lähteä liikkeelle esimerkiksi jonkin ajankohtaisen tapahtuman herättämästä keskustelusta ja nuorten huolesta asian suhteen.

Joissain tilanteissa toiminta on paras ympäristökasvatuksen käynnistäjä, esimerkiksi osallisuushanke omalla asuinalueella. Leirillä ja luonnossa taas on luontevaa mahdollistaa hyviä luontokokemuksia ja läheisen luontosuhteen syntymistä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että osa-alueet muodostavat kokonaisuuden, jossa nämä kolme lähestymiskulmaa tukevat toinen toistaan.

Kiinnostuitko ympäristökasvatuksen teoriasta?

Lukuvinkki:

Hannele Cantell (toim.): Ympäristökasvatuksen käsikirja
PS-kustannus, Jyväskylä 2005.
www.feesuomi.fi